This is where the chapter ends

No niin ihmiset, nyt ollaan monilta osin oltu one last time äärellä. Tämä on sellainen merkintä, joka on vähän väliä pitkin reissua pyörinyt mielessä. Sitä on suunniteltu ennakkoon ja hieman pelättykin, mutta nyt lopulta ollaan sen äärellä ja pitäisi keksiä jotain tyhjentävää, koska tämä on oleva tämän blogin viimeinen merkintä. Aluksi suunniteltiin tekevämme jotain vielä Suomesta käsin, mutta koska Kili the Laptop päätti vielä kerran nousta kuolleista ja antaa panoksensa tälle reissulle, päätimme me puolestamme antaa sille kunnian tuottaa viimeinen päivitys There and back again -blogiin.

Live long and prosper

Palataan nyt vielä pikaisesti pari päivää taaksepäin. Keskiviikkona me yritettiin kovasti päästä käymään Los Angelesin eläintarhassa koska meistä se olisi ollut kiva sulku ympyrälle, koska yli kolme kuukautta sitten Aucklandin eläintarha oli ensimmäinen turistikohde, jossa käytiin. No, kaikki mahdollinen kusi silmään koska ensinnäkin meidän olisi pitänyt taas varata matkaan se 2-3 tuntia... ei se sinänsä vielä mitään, mutta mokoman eläintarhan sivuilla luki, että eläimiä alettaisiin laittamaan nukkumaan jo neljän aikoihin päivällä. Että joo ja koska aamulla pitää saada kahvia, ruokaa ja muutenkin valmistautua oltaisiin saatu olla heräämässä joskus kuudelta, joten päätettiin jättää elukat sikseen. Sen sijaan painettiin vielä viimeisen kerran Hollywoodiin pääsääntöisesti vieraillaksemme Leonard Nimoyn tähden luona ja tekemässä kunniaa herran muistolle. Pariin jännään kauppaankin eksyttiin viimeistä kertaa... Myös meidän turistikassit on vihdoin vuorattu täyteen pätsejä, joten on sekin missio nyt täytetty.

Kengät, jotka eivät selvinneet matkasta

Hollywoodista lähdettiin aika sukkelaan takaisin Torranceen, koska haluttiin vielä käydä Barnes & Noblen kahvilassa vetämässä juustokakkua ennen kuin mesta suljettaisiin. Ei uskallettu alkaa Hollywoodista enää tuota mannaa etsimään, joten pelattiin varman päälle ja suunnattiin sinne, mistä saa varmaa vastinetta rahalle. Ah ja voih, kun oli taas hyvää.

Fluffy, fluffy unicorn!

Tänään ja eilen ollaan pakattu, katseltu telkkaria ja käyty molempina päivinä Del Amossa syömässä niissä mestoissa, joista haluttiin vielä yksi muisto vatsan pohjalle. Allekirjoittanut myös toteutti jokusen viime hetken törsäyksen, hups. Ja käytiin kattomassa Chappie! Trailerin perusteella ollaan pähkinöity kyseistä leffaa jo monta viikkoa ja nyt kun tuo lopulta rantautui teattereihin, piti samantien kirmata katsomaan. Ja eikä mikä leffa! Allekirjoittanut pillitti vähän väliä mistäkin syystä... Kaikki erikoistehoste Oscarit osoitteeseen Chappie ensi vuoden gaalassa! Syitä on kaksi: 1. Chappie ja 2. Weta.

This bastard.......

Mutta... nyt on kimpsut ja kampsut aika liki pakattu ja näyttää siltä, että saadaan kaikki Suomeen asti. Fiilis on... outo. Kaksi vuotta tätä reissua suunniteltiin ja nyt on edessä katkera(nsuloinen) paluu Suomeen. Takana on kolme kuukautta hienoja kokemuksia ja saavutuksia. Asioita, joita ei vielä hetki sitten osannut odottaa toteutuviksi. Ollaan vietetty rutkasti aikaa kahdessa todella erilaisessa ympäristössä, jotka molemmat ihastuttaneet omilla tavoillaan. Losissa ollaan aika paljon saatu kosketusta tavalliseen arkeen, koska ollaan bunkattu lähiössä paikallisessa perheessä kun taas Uusi-Seelanti meni aikalailla seikkailufiiliksellä eikä oikein koskaan tiedetty ainakaan kovin tarkkaa suunnitelmaa paria päivää pidemmälle. Vielä Losissakin tilanteet ovat muuttuneet ja tapahtumat ovat saaneet yllättäviä käänteita, mutta hei... niin sen kuuluukin olla.

It was only the beginning..

Kaiken kaikkiaan tässä on saanut paljon uusia näkökulmia vähän kaikkeen. Taba on osoittaunut monella tapaa silmiä avaavaksi kokemukseksi ja monet asiat on ottaneet tässä sadan päivän aikana uuden suunnan, jota on hyvä lähteä seuraamaan jatkossa. Suomeen paluussa odotettavinta onkin se, että voi alkaa tehdä jotain sen hyväksi.

Tongariro Alpine Crossing!

Jaa mitä mä selitän? Niin kuin tietäisin itsekään. Tässä kohtaa ei voi oikein enää muuta sanoa kuin viimeisen kiitoksen Los Angelesille ja Uudelle-Seelannille, sekä kaikille niille ihmisille jotka on meitä tällä reissulla jeesineet tavalla tai toisella (jotka tosin kaikki tuskin tulevat koskaan tätä viestiä saamaan). Matka on lunastanut odotukset kaikin puolin ja lähdettäisiin uudestaan milloin tahansa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tupsahdetaan takaisin Suomen maaperälle teidän kaikkien riemuksi.

Sky jump! .. twice.

Kohta on taas aika astua tien päälle ja astua matkan viimeiselle taipaleelle. Vielä viimeisen kerran, ennen kuin tämän tarinan voi sanoa päättyneen. Loput ovat aina haikeita, hyvää tarinaa lukiessa sitä hidastaa tahtia viimeisillä sivuilla ja lukee tahallaan sanoja väärin voidakseen pysähtyä - viettäkseen vielä hetken tarinan sisällä. Ja kun lopulta syyt vastarintaan ovat loppuneet sivujen mukana, tuntuu hetken eksyneeltä. Miten tästä jatketaan? Mihin suuntaan kuuluu mennä, kun koko ajan pyrkii vain katsomaan sitä, minkä on jättämässä taakseen?

On aika luoda tarina, joka on edellisen veroinen.

"How do you pick up the threads of an old life? How do you go on, when in your heart you begin to understand... there is no going back?"
- Frodo Reppuli

P.s. Ollaan Suomessa siis edellä mainittuna ajankohtana edellyttäen, että Norwegian järkkää meidät sinne jotain kautta. Jos ei niin... jäädään Köpikseen. Moikka!

Where clouds roll by

Hurraa! Kili the Laptop survived! Eli kaksi päivää se tarvitsi lepoa, mutta palasi kuitenkin elävien kirjoihin. One last time ja silleen, hmmh? Nyt se ansaitsee kunnon hautajaiset lauantaille! Jee!

Mutta nyt asiaan. Toissapäivänä tosiaan käytiin pizzalla ja eilen.. Ei tehty mitään. Eikun tehtiinpäs! Telkasta tuli Lord of the Rings-maratoni ja vielä ilman mainoskatkoja! Sitä me sitten töllötettiin koko päivä, mutta ennen kuin kukaan menee liiaksi meitä tuomitsemaan niin puolustaudutaan sillä että täällä on ollut aika sateinen ja "myrskyisä" sää pari viime päivää. On satanut vettä ja taisi joku ukkoskuurokin mennä ohitse.. Ja tänään kun käytiin syömässä niin dude tiskin takana päivitteli mulle kuinka on myrskynnyt pari viime päivää joten jos paikallinen on sitä mieltä.. On ehkä hyvä että istuttiin sisällä ja katsottiin LotRia.

Mutta tänään sitten nostettiin pyllymme tästä kauniilta patjalta ja lähdettiin kohti.. No en tiedä missä kaupunginosassa oikeastaan käytiin, mutta köröteltiin sinne joku puoltoista tuntia ja vaihdettiin kerran bussia. Ja kohteena oli tänään Natural History Museum! Löydettiin perillekin helposti ja koska niillä on jokaisen kuun ensimmäinen tiistai vapaapääsy niin ei edes maksettu tämän päivän huvitteluista mitään!

Ensimmäisenä vastaan tuli jäätävän kokoisen fisun luuranko ja sen perään heti T-Rexin vastaava luuhärpäke nuijimassa jonkun vegaani-dinon luurankoa. Tästä aulasta lähtiin sitten johonkin suuntaan ja päädyttiin tutkailemaan öö.. norsuja ja leijonia ja ties mitä siistejä Savanni-elukoita. Niitä oli siellä vitriini kaupalla ja ihan vain spämmäämisen ilosta otettiin kuva melkein kaikesta. No ei oikeesti otettu edes kaikesta kuvia eikä kaikki edes päätynyt instaan, koska heijastukset ja ties mitkä oli aina tiellä.

Toinen huone piti sitten sisällään metsän ja vuoriston eläimiä kuten karhuja ja kissaeläimiä ja vuohia ja kaikkea. Ja taisi samaisessa huoneessa olla jotain mursujakin ja apinoita ja.. En tiedä. Oli niin paljon kaikkea että en nyt muista mitä oli missäkin huoneessa. Susia ja kettuja ainakin oli!

Jatkettiin siitä sitten jääkausi-osastolle josta saitte esimakua jo silloin kun käytiin niillä öljykuopilla jokunen viikko takaperin. Taas oli mammutteja ja sapelihammastiikereitä poikineen, joskaan ei yhtä paljon kuin Page Museumissa, joskin se nyt olikin pääasiassa juuri jääkausijutuista. Seuraavaksi mentiinkin sitten katselemaan jäätävän kokoisia dinosauruksien luurankoja! Siellä oli pitkäkaulakin ja jumankauta sen kaula oli pitkä. Tai siis.. Ei siitä saanut mitenkään edes kuvaa kun aina jotain jäi puuttumaan! Aivan mahtavaa.

Museosta löytyi myös intiaani-osio ja joku "Näin Los Angeles kehittyi Los Angelesiksi"-alue, joka tuntui vähän hämärältä luonnonmuseoon istutettuna mutta oli sekin aika siisti. Vaikkei kyllä läheskään yhtä siisti kuin dinosaurukset ja elukat. Lisäksi tarpeeksi kauan pyörittyämme, löydettiin myös jotain eläviä ötököitä purkeissa. Kuten tarantella ja skorpiooneja ja jotain jäätävän kokoisia matoja. Ne oli aika rumia, hyi.

Kierroksen päätteeksi ostettiin vielä pari pätsiä, jotka pitäisi nyt vielä ommella turistilaukkuihin ennen kuin suuntaamme kulkumme Suomea kohden. Btw. kuultiin tänään että Norwegian lakkoilee, joten katsellaan päästäänkö koskaan Suomeen saakka. höhhöhö.
No lopuksi käytiin vielä vähän safkaamassa ja sitten tultiin kotiin hakkaamaan Kiltsuun vähän eloa.. Ja se heräsi! Hurrey! Huomenna tapahtuu kanssa jotain jännää, joten jos Kiltsu ei kuole uudestaan niin pysykäähän kuulolla!


ps. mietittii hyvää loppubiisii ja oltii et "Pikkutassus oli joku kiva!" ja sit oltiiki et "au, all the feels.".....

P.s. I ate your pizza

Tämä juttu alkaa kaukaa. Puhutaan valovuosista ja aikakausista... tai sitten vain kourallisesta kuukausia ja maasta, joka tuossa meren toisella puolen sijaitsee. Oli aika jolloin kaikki oli mennä pieleen. Ei ollut kulkuneuvoa, ei paikkaa nukkua ja vain pään täydeltä kysymysmerkkejä.
Kun sarkarimme (itsehän en tunnusta mitään) pysähtyivät tien kulmaan miettimään, mitä ihmettä nyt tehdään, ei vastausta ollutkaan niin vaikea löytää.

Ovi avautui pieneen ravintolaan jossain syrjäisellä kadulla, ei kovinkaan mieleenpainuva paikka noin muutenkaan. Mutta silloin se oli juuri sitä mitä tarvittiin, uunissa paahtuivat rapean pohjat ja juusto suli pehmeäksi peitoksi muiden täytteiden ylle. Jo ensimmäisellä puraisulla oli varmaa, että kaikki vielä järjestyisi parhain päin.

On paikka, jossa auringonlaskun kuoruttama taivas värjää järven iltaisin violetiksi. Siellä on myös ilmassa alituinen kananmunan katku, vulkaanista maaperää siitä kai käy syyttäminen. Pizza mahan lämmikkeenä eivät kuitenkaan epämääräiset hajut mieltä paina, vaan kelpaa katsella järvelle ja miettiä asioita. Kaikkein päälimmäisenä ehkä tunne, että tästä se alkaa samalla kun haukkaa uuden palan pizzaa.

Kerran nuo söivät pizzaa puun varjossa, kuumana päivänä samalla kun maailman toisella puolen juhlittiin toisen maan itsenäisyyttä. Voidaan sanoa, että nuo pizzat olivat sitä juhlistamaan, mutta näin meidän kesken... todellisuudessa vain teki tuhottomasti mieli hyvää pizzaa.

Joitakin viikkoja myöhemmin sankarimme saapuivat pieneen merenrantakaupunkiin, jossa hiekasta pistivät esiin limaiset ja siniset olennot ja jonka kallioilla merileijonat paistattelivat päivää. Täältä löytyi vastaus arvoitukseen iänikuiseen: onko olemassa pizza slicea, jolla saisi vatsasta täyteen? Sieltä se löytyi, meren ääreltä paikasta joka viisasti kysyi: why not cafe? Kahvihan kelpaa aina ja kun sen viereen saa vielä siivun maailman parasta pizzaa, puhutaan jo äärimmäisestä luksuksesta. Makuja löytyi monia, täytteitä ei oltu säästelty ja taustalla lauloivat dodokuorot. Voi jospa vielä joskus saisin maistaa tuota pizzaa... vaikken siis itsestäni tässä puhukaan.

Kului pitkä aika muunlaisten ruokien ja kokemusten äärellä, kunnes matkalaiset pysähtyivät uuden järven luo, jälleen kristallinkirkkaan ja sinisen kuin taivas yläpuolella. Nousi kuitenkin odottamaton kylmyys, eikä suojana ollut muuta kuin hapertunut teltta ja ohuet makuupussit. Puhuttiin kuitenkin vuoden viimeisestä päivästä, joten tuntui pizza ansailtulta. Olihan sinne kylmään telttaankin helpompi käpertyä, kun oli lämpöä vatsanpohjalla. Pizza jouduttiin haalimaan pakaste-altaan jäähileiden joukosta, lisäksi odoteltiin miljoonan ja kuudentoista nälkäisen retkeilijän joukossa ja ihmeteltiin paikallista uunia. Pitänee tuota kuitenkin ylistää, sillä siihen nähden mistä tuo oli lähtöisin, ei parempaa olisi toivoa voinut.

Pian koitti jo aika palata pohjoiseen. Ja kuin mieltään virkistääkseen, pysähdyttiin vielä muutaman tutun pizzan äärelle ohikulkiessa, kuin olisi vielä kerran lausuttu jäähyväiset. Viimeinen pala pizzaa meren rannalla ja luvattiin, että tullaan vielä joskus takaisin. Sekä siellä, missä kerran seikkailun alkua tunnusteltiin. Niin monia teitä kuljettuina, ristiin rastiin ja umpisolmuun, niin monta suuntaa mistä valita, mutta joskus tie vie takaisin tuttujen paikkojen. Tuttujen asioiden, tutun pizzan luo. Paikkaan, jossa nimi on kirjoitettu väärin kauppakuitteihin.

Niin monta kertaa pizza oli pelastus, kun vatsa huusi äärimmäistä nälkää. Matkalle mahtui monia täytteitä, ohuita ja paksuja pohjia, pieniä ja suuria paloja. Mutta koskaan eivät pysähtyneet huonon pizzan luo.

Tuon maan viimeinen pizza syötiin hetkeä ennen auringonlaskua, jälleen avoimen taivaan alla suurten rakennusten keskellä, mikä sinänsä oli harvinaista. Jokaisen palan kohdalla pysähdyttiin muistelemaan jotain, asioita jotka eivät unohdu. Ja vaikka pizza katosi lautaselta viimeiseen muruseen, pysyivät muistot paikallaan.

Kysymys tähän väliin. Jos ei voi sanoa käyneensä paikassa, jossa vierailee vain välilaskun ajan, niin missä ne yhdet pizzat sitten syötiin?

Matka jatkui meren yli, uusien pizzamahdollisuuksien luo. Löytyi kantapaikka, pizzan syöntiin sopiva. Paljon uusia makuja, ohuella pohjalla. Listan täydeltä yllätyksiä. Kerran kokeiltiin toistakin paikkaa, mutta sen pizzan pienuutta suorastaan järkytyttiin, vaikka maku olikin kohdallaan.

Kun matka alkaa painua iltaan, päättettiin kokeilla vielä yhtä uutta paikkaa. Hyytävässä ilmassa eteen tarvottiin, kunnes pizzan luo lopulta saavuttiin. Oli täytettä poikineen ja kokoakin kiitettävästi, eli kyllä tällä kertaa mahat täyteen saatiin.

Vaikka... kai sitä ensi viikolla täytyy nauttia vielä yhden kerran pizzaa. Ainakin.

Kiitos kaikille niille pizzoille jotka olette olleet osat There and back again -matkaa. Ilman teitä oltaisiin menty monta kertaa nälkäisinä nukkumaan ja maailma olisi säästynyt osapuilleen miljoonalta typerältä pizza -vitsiltä. Jokaista teistä muistellaan lämmöllä, vaikkei sitä aina teille kerrottu koska oli niin kiire kiskoa teidät napaan. Vielä kerran kiitos, ilman teidän panostanne tämä reissu olisi ollut täysin erilainen.

Chase the wind and touch the sky

Reissumme toiseksi viimeinen viikko on nyt sitten melkein takana päin ja tänään vietettiin Losissa viimeistä kokonaista lauantaipäivää. Ensi viikolla tähän aikaan nautitaan toivon mukaan Norwegianin elokuvatarjonnasta tai sitten yritetään löytää hyvää asentoa nukkumiseen. Niin tai näin! Nyt vähän tähän viikkoon! Mitään jännää ei oikeastaan tapahtunut.. Tai sanotaanko että mitään blogimerkinnän arvoista ei tapahtunut, koska elämä on tällä viikolla ollut aika arkista. Mutta nyt on silti aika vähän kertoa kuulumisia!

Edellinen merkintämmehän taisikin koskea Oscareita, joten mitähän maanantaina tapahtui.. Ah! Koska Willun tatuoinnin jälkeen emme saaneet mistään pizzaa ja sitten koipemme olivat enemmän tai vähemmän kipeitä, ansaitun pizzan saanti vain venyi ja venyi.. Joten maanantaina suunnattiin Del Amo-ostoskeskukseen nauttimaan tästä kyseisestä pizzasta. Sitten käytiin Barnes & Nobles-kirjakaupassa koska Willua kiinnosti kamalasti kyseisen kaupan kirjatarjonta ja nimeltä mainitsematon Doctor Who-hylly yläkerrassa. Mä sain taas takapirun homman ja yritin saada sitä ostamaan kaiken, mutta feilasin siinä aika lahjakkaasti. Lopuksi juotiin myös kahvit kirjakaupan yhteydessä olevassa Starbucksissa.

Klonkku oli sitten sitä mieltä että tiistaina ei liikuta mihinkään ja osoitti mielipiteensä turpoamalla maanantain kävelyn johdosta. Ei se kamalasti turvonnut ja se vähäkin turpoaminen laski hyvin nopeasti.. Eikä turvotus varmaan edes johtunut Klonkusta itsestään vaan mun nilkasta, joka on vähän kiukutellut tatuoinnin ottamisen jälkeen. Se taas varmaan johtuu siitä että tatuoinnin jälkimainingeissa astuin jotenkin hassusti kokoajan kun varoin sitä jalkaterää. Niin nyt se on sitten ikäänkuin niksahtanut.. Joten tiistai tiesi lahnauspäivää mulle, mutta Willu päätti lähteä yksin seikkailemaan läpi Torrancen Hobitti-kaljapullot silmissään. Takaisin se saapuikin sitten Smaug-oluen kera ja hyvin onnellisena ihmisotuksena.

Keskiviikkona ajateltiin sitten taas tehdä jotakin jännenpää ja suunnattiin kulkumme kohti rikkaiden ihmisten mekkaa eli Beverly Hillsiä. Etsittiin ensimmäiseksi se iso Beverly Hills-kyltti joka on kaikissa leffoissa ja otettiin sen kanssa tietysti pose poikineen. Ja otettiin kuva myös luultavasti Losin rikkaimmasta sorsasta. Tämän jälkeen lähdettiin käppäilemään Rodeo Drivelle, mikä oli.. No täynnä kaikkia kalliita merkkiliikkeitä mihin ei uskaltanut mennä edes sisälle. Siellä me ja lauma aasialaisturisteja pyörittiin, otettiin pari kuvaa ja sitten päätettiinkin lähteä etsimään sellaista pienempää kylttiä. Netistä löydettiin jotkut ohjeet, mutta ohjeiden päässä ei sitten ollutkaan mitään. Niinpä lähdettiin sitten taas busseilla kohti Torrancea ja.. käytiin salaatilla, josta saatiin molemmat ihan tajuton ähky. Noms!

Torstaina pidettiin sitten taas vähän vapaampaa päivää, koska piti jälleen kerran pestä pyykkiä ja pitää seuraa Pyykkikissalle, jota Suki aina vetää pataan. Pyykinpesussa vierähtikin sitten melkein koko päivä, mutta illasta lähdettiin tuohon muutaman kilsan päässä sijaitsevaan Steves Burgersiin syömään hampparit. Koska Steve, ehhehhe. Hyvät ateriat oli vaikka allekirjoittanut ei omaansa jaksanutkaan kokonaan syödä!

Perjantaina tuli sitten täyteen kolme kuukautta reissussa, joten missiomme oli syödä juustokakkua. Lähdettiinkin jossain iltapäivällä kohti Del Amoa ja Barnes & Noblesia, josta tiedettiin että sieltä saa myös moista herkkua. Aika jännä kirjakauppa, eikös? No ensin vähän kierreltiin kaupoissa ja Willu teki hankintoja lähinnä vaatepuolelta. Sitten käytiin syömässä vähän japanilaista sapuskaa, josta ei ihme kyllä tullut edes ähky! Mikä oli hyvä asia koska seuraavaksi kiiruhdettiin Barnesiin ja.. ei herrajumaa se juustokakku. Meinaan niin hyvää juustokakkua ei ole missään! (Kyllä, muistelen kaiholla myös Kino123:n muumilimsajuustokakkua!) Kakkuilun jälkeen lähdettiin taas, ylläripylläri, kohti kotia. Ollaanko muuten kerrottu että tuossa meidän kodin ja Del Amon välissä sijaitsee joku iso suo missä asuu jotain kovaan ääneen kurnuttavia sammakoita? Ja haisunäätiä.

Tänään! Käytiin sitten Whimsic Alleylla uudemman kerran. Kysehän siis on siitä pelottavan kuuluisasta nörttikaupasta, joka erikoistuu enimmäkseen Harry Potter-kamaan, mutta josta löytyy omat osionsa myös mm. Doctor Wholle ja Game of Thronesille. Ja kirjoille ja karkeille ja ties mille! Aivan jäätävä mesta, jossa vaan menee lukkoon heti kun sinne astelee. Ei sinänsä, mä ostin tänään vaan suklaapatukan ja pari toffeeta siinä missä Willu osti jonkun Doctor Who-kirjan. Päästiin siis aika vähällä, koska tosiaan.. Siellä menee vaan lukkoon.
Whimsic Alleylta lähdettiin sitten, ylläripylläri, Del Amoon, jossa meiksi teki pari hankintaa ihan tulevan Suomeen paluun varalta. Käytiin myös syömässä ja meiksi söi pizzaa ja Willu söi sushia. Aika hyvä päivä siis!

Eikai tässä sen ihmeempää mesottavaa ole! Huomenna mennään pizzalle ja varmaan pitäisi ekan kerran kartoittaa että mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme kaikki kama mahtumaan matkalaukkuihin. 

ps. Jos luit tänne saakka niin jätähän kommenttia tuohon oikealla olevaan chattiin! Jee!